Päivä pallon ja kavereiden kanssa

– Hyvin meni, vaikka hävittiin!

Ellin asenteesta voisivat monet aikuisetkin ottaa oppia. Välipäiväturnausta seuratessa huomaakin, kuinka riemukas asia jalkapalloilun harrastaminen voi olla. Ilmapiiri on mitä parhain sekä kentällä että sen ulkopuolella. TPV T10 -joukkueessa pelaavan Ellin suhtautuminen vaativaan turnaukseen on muutenkin järkevä, sillä matsien välissä ohjelmassa on ”lepäämistä ja syömistä”. Ensiksi mainittua ajanvietettä saattaa hallin vilinässä olla tosin hankala järjestää, mutta jälkimmäiseen löytyy taitavasti järjestetyssä turnauksessa tarpeeksi mahdollisuuksia.

Välipäiväturnaus on järjestetty 1990-luvulta alkaen eli koko historiansa ajan Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa, tosin sekä turnaus että halli on tunnettu aikojen kuluessa myös eri nimillä. Vuoden 2025 tapahtuma alkoi lauantaina 27.12. ”tyttöjen päivällä”. Turnauspäällikkö Kirsi Koskisen mukaan tyttöjen joukkueita oli viheriöillä mukana 16, ja yhteensä turnaukseen osallistuu neljän päivän aikana 97 joukkuetta. Turnauksen järjestäminen onkin TPV:lle iso urakka. Joka päivä paikalla ahkeroi noin kymmenen ihmistä ja lisäksi lasketaan vielä lukuisat otteluiden sujuvuudesta vastaavat henkilöt.

Peppi ja Ella edustavat sastamalalaista FC Vapsia. Turnauskokemus ei ole tytöille ensimmäinen ja sen huomasi jo aamun ensimmäisessä ottelussa, jossa TPV kaatui selvin luvuin.

– Hienosti meni, voitettiin jotain 4-0, kehuu Ella.

– Tuntuu kivalta, kun pelit menevät hyvin.

Entä mikä on Pepin mielestä parasta jalkapallossa?

– Se, että voi olla yhteydessä pallon kanssa.

Siitä ei ole turnauksessa ainakaan puutetta, sillä jo lauantaina pelataan kahdella tekonurmella sekä yhdellä futsalkentällä. Sunnuntaista tiistaihin kenttiä on käytössä vielä enemmän.

Tuolloin vihreällä veralla kamppailevat myös TPV:n Eeli ja Daniel. Lauantaina he ovat kuitenkin hallilla muissa hommissa.

– Me myydään täällä arpoja, että päästään pelaamaan Viroon kesällä, selittää Daniel.

– Ollaan siis menossa turnausmatkalle Pärnuun, tarkentaa Eeli.

Pojilla on maanantaina vuorossa ”varmaan neljä peliä” eikä turnaus ole heillekään ensimmäinen.

Viime vuodelta oli jäänyt mieleen yksi rangaistuspotkukisan häviö. Parempaa onnea tällä kertaa!

Hallin käytävällä moikkaa joku ohitse kiiruhtava puna-asuinen hahmo. Sehän on Aino, joka osallistuu turnaukseen TPV P15 -joukkueessa. Yksi peli on jo takana, mutta jatkon kanssa on epävarmaa.

–Viime pelissä astuin mun nilkan päälle, niin en tiedä voinko pelata enää.

Harmittaviakin puolia lajista siis löytyy, mutta mikä on pitkäaikaisen harrastajan mielestä parasta jalkapallossa?

– Joukkuekaverit, ja kun onnistuu jossain yhdessä joukkueen kanssa.

Törmään pian vielä toiseenkin kesän peleistä tuttuun Ainoon, joka on pukeutunut yllättäen siniseen paitaan.

– Pelaan yleensä TPV:ssä, mutta tänään PJK:ssa, koska menen heidän kanssaan Helmariturnaukseen. Mä pääsin pelaamaan niiden kanssa myös tähän turnaukseen, me voitettiin jo Ilves 1-0.

Onnistumiset ovat hänen mielestään muutenkin yksi jalkapallon mukavista puolista.

– Jos on joku vaikea asia, niin se on kiva oppia.

Panin viime kesänä merkille Ainon nopeuden isompien pelaajien keskellä. Miten opit juoksemaan noin lujaa?

– Mä olen harrastanut futista neljävuotiaasta saakka, varmaan sitten siksi.

Jos into ei katoa, niin eiköhän vuosia ole myös edessäpäin vielä runsaasti.

Nähdään peleissä!

Teksti ja kuvat: Tuukka Termonen