Futisisän mietelmiä

Futisisä esittäytyy ensin. Olen Pekka Larja, Sisun isä ja futisisä. Sisu aloitti jalkapallon pelaamisen Ilveksen futisliigassa Viinikan joukkueessa viitisen vuotta sitten, jolloin minustakin tuli futisisä. Hän alkoi kuitenkin vähitellen kaivata laadukkaampaa toimintaa. TPV tuli mukaan kuvioihin talvitoiminnan kautta ja sieltä ehdotettiin P2016-poikien ikäkausijoukkuetta Sisulle. Lähdimme kokeilemaan vuodenvaihteessa ja sillä tiellä olemme edelleen.

Ähtäri ja vanha liitto

Futisisän syvintä olemusta ei voi mielestäni käsitellä ennen kuin futisisän oma peliura on käsitelty. Omassa tapauksessani se on jalkapallon osalta nopeasti tehty, sillä mitään peliuraa allekirjoittaneella ei ole. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, Ähtäristä, jossa 80-90-luvun vaihteessa lentopallobuumi nosti päätään. Ähtärin Mesikämmenet oli tuolloin kova sana ja päädyin pelaamaan useammaksi vuodeksi lentopalloa ala-aste- ja yläasteikäisenä. Myöhemmin yläasteen loppuvaiheilla ja lukiossa joukkue muuttui koripallojoukkueeksi.

Ohjattu valmennus oli ensiluokkaista, sillä joukkuetta valmentanut liikunnanopettajamme oli aikoinaan pelannut maajoukkuetasolla koripalloa. Harjoittelu oli monipuolista ja meille pojille uusia mielenkiintoisia harjoitteita riitti vielä vuosien pelaamisen jälkeen. Valmennustyylinä oli niin sanottu VANHA LIITTO! Jokainen treeni alkoi alkulämmittelyllä, jossa mentiin ei kovaa vaan täysillä. Pienellä paikkakunnalla palloilukerhon treenit olivat niin kovassa maineessa, että jokunen jääkiekkoilijakin eksyi niihin. Eivät tulleet toista kertaa.

Omalta pelaamiseltani jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän sitä, että asioita olisi tehty oikein ja järkevällä tavalla. Pyritty siihen parhaaseen, mitä meistä irti saataisiin. Pelaajista (edes kohtuullisen hyvistä) oli aina pulaa. Valmennus oli sinänsä erinomaista, mutta ohjattua valmennusta ei ollut riittävästi, ja joukkueen valmentaja oli käytännössä aina yksin ilman muiden aikuisten apua. Me pojat yritimme välillä myös harjoitella keskenämme, mutta ei hommasta oikein kunnolla koskaan mitään tullut. Touhu tahtoi mennä tehottomaksi härveltämiseksi. Ehkä näistä syistä joukkueetkaan eivät koskaan muodostuneet aidosti yhtenäisiksi.

TPV:n P10-pojissa sen sijaan ei härvelletä, vaan valmennus ja muu toiminta joukkueen ympärillä on ensiluokkaista. Sisun joukkueista TPV:n P2016 -poikien joukkue on ehdottomasti ammattimaisimmin hoidettu tiimi. Valmennuksella on selkeä ote hommiin ja futisisällä sellainen olo, että nyt on parempi antaa taitavampien valmentaa ja keskittyä korkeintaan apumiehen hommiin. Valmennuksen ja muiden joukkueen toimihenkilöiden sitoutumista ei voi kuin ihailla. Toivon todella myös pelaajien, eli poikien, kunnioittavan tätä panosta, joka heidän harrastukseensa käytetään.

Filosofiaa kentän laidalta

Futisisällä on kentän laidalla aikaa pohtia asioita. Miksi harjoitellaan, miksi pelataan ja miksi tätä kaikkea tehdään. Peli on kuitenkin peliä. Se alkaa ja loppuu aikanaan, mutta periaatteessa mitään valmista ei tule. Tavoitteellinen toiminta opettaa ja valmistaa poikia elämää varten. Joukkueessa tutustuu erilaisiin ihmisiin ja oppii tulemaan heidän kanssaan toimeen. Aina ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta silti voidaan tehdä ja toimia yhdessä. Pettymyksiäkin tulee, mutta niistä pääsee yli.

Jalkapalloon ja tietenkin myös muuhun joukkuetoimintaan kuuluu kritiikin antaminen ja sen vastaanotto. Valmentajat antavat pojille palautetta ja pojat ottavat sen vastaan. Ehkä välillä toisinkin päin. Kritiikin vastaanottaminen ja erityisesti sen antaminen ovat nekin taitolajeja. Ilman kritiikkiä ei mitään kehitystä tapahdu ja jos jotain haluaa tavoitella, kritiikkiä pitää kestää. Tämäkin valmistaa elämää varten.

Sellainen toiminta, jossa kaikilla on niin sanotusti aina kivaa näennäisesti, johtaa usein valtaviin ristiriitoihin. Vaikka esimerkiksi omalla vaatimattomalla peliurallani valmentaja antoi palautetta todella KOVALLA äänellä ja suoraan, en milloinkaan kokenut sitä kiusaamiseksi tai negatiiviseksi asiaksi. Ehkä olin saamastani huomiosta jopa salaa ylpeä. Ajat ovat toki muuttuneet, mutta kritiikki ei ole kiusaamista.

Seuratoiminta yhdistää

Poikien lisäksi TPV:n P10-poikien joukkueen toiminnassa ovat mukana tietenkin ensi sijassa heidän vanhempansa. Omalla kohdallani tämä on ensimmäinen kerta, kun olen mukana näin intensiivisessä toiminnassa. Kaikesta tästäkin on vain hyvää sanottavaa. Toisiin vanhempiin on ollut ilo tutustua ja kentän laidalla on kotoisa olo. Toisaalta rauhassakin saa olla halutessaan. Itselleni poikien harjoitukset ovat usein olleet se päivän oma hetki, jolloin voi työpäivän jälkeen nollata itsensä pitkällä rauhallisella lenkillä.

Urheiluseuratoiminta yhdistää erilaiset ihmiset toimimaan yhdessä. Erityisesti jalkapallo yhdistää jopa yli rajojen. Jalkapallo on kansainvälinen kieli, jota eri taustoista ja kulttuureista tulevat ihmiset voivat puhua keskenään. Se yhdistää myös meitä taustajoukoissa toimivia. Nykymaailmaan kuuluva kummallinen cancelointi-ilmiö puuttuu tästä toiminnasta onneksi kokonaan. Ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä, mutta silti voidaan toimia yhdessä joukkueena, tervehtiä ja olla ystävällisiä.

Futisisän mietelmät voidaan päättää TPV:n sivuilta otettuun lainaukseen:
TPV:n toiminnan tavoitteena on kasvattaa ihmisiä, jotka haluavat onnistua yhdessä – jalkapallossa ja elämässä.