Miesten edustus: KIITOS!

Kolumni

 

Minun matkani miesten edustuksen kanssa alkoi huhtikuussa, kun lupauduin joukkueen tiedottajaksi. Ainutlaatuinen ja hieno matka siitä minulle tulikin, vaikka olen lähes 40 vuotta kirjoittanut työkseni liikunnasta ja urheilusta. Nämä kuukaudet, jotka huipentuivat Tammelan stadionin pukuhuoneen voittotanssiin jäävät ikuisesti mieleeni.

Kun kausi päättyi onnellisiin tunnelmiin pitkäaikaisen tavoitteen vihdoin toteuduttua, ei kesä olisi paremmin voinut mennä. Pidän itseäni etuoikeutettuna saatuani nähdä näin upean joukkueen toimintaa. Kiitos tästä mahdollisuudesta!

Aloitin toimittajana toukokuussa 1981 ja olen ollut töissä olympialaisissa, useiden lajien MM- ja EM-kilpailuissa sekä luonnollisesti kymmenissä SM-kilpailuissa. Olen nähnyt satoja ja taas satoja eri joukkuelajien pääsarjojen otteluita. Olen haastatellut seura-aktiiveja, urheilijoita, valmentajia, liikunnan tutkijoita ja viranhaltijoita; urheilutoimittajalle niin sanotusti tuttua kauraa. Olen seurannut TPV:tä niin toimittajana kuin katsomourheilijanakin.

Se maailma, johon astuin Kaupissa huhtikuussa oli kuitenkin minulle ja väitän että myös kaikille toimittajille vieras.

Tuohon ulkopuolisilta suljettuun, salattuun maailmaan minulla oli kunnia päästä sukeltamaan ja näkemään jalkapallojoukkueen elämää siitä nurkasta, johon urheilutoimittaja tai joukkueeseen kuulumaton ei pääse. Nyt pukuhuoneen ovi ei sulkeutunutkaan edessäni, kukaan ei ihmetellyt olemistani joukkuepalavereissa Kaupin pukuhuoneessa tai TPV:n toimistossa, ei vierasmatkojen linja-autossa, ei Kaupin kentällä lukuisissa harjoituksissa. Minä en tuonut pelaajien ja valmentajien elämään tai joukkueen pelaamiseen mitään uutta, mutta itse sain valtavan paljon.

Olen taustaltani yksilöurheilija ja joukkuelajien sisäinen dynamiikka on ollut minulle vierasta. Nyt olen ainakin hitusen verran enemmän selvillä siitä, millä tavalla TPV:n miesten edustuksen kaltaisen joukkueen hyvä henki, huumori sekä toisten tukeminen rakentuvat ja rakennetaan. Jokainen tuo joukkueeseen palan itsestään ja noista sinänsä irrallisista paloista rakentuu joukkue, joka on ME, ei MINÄ.

Luonnollisesti voitettujen otteluiden määrä tai päästettyjen maalien vähyys olivat tärkeänä osana vahvistamassa positiivista asennetta jokaisen omaan ja koko joukkueen tekemiseen. Alkukauden joukkue kulki voitosta voittoon, mutta sitten tapahtui toisinto edelliskaudesta. Deja-vuta eli ” hämmentävää ja vahvaa tuttuuden tunnetta” koki varmasti jokainen. Onneksi mollivireinen kausi päättyi neljään otteluun, toisin kuin kaudella 2017. Joukkue sai käännettyä kulkunsa uudelleen voittojen tielle ja se oli ihan varmasti omiaan vahvistamaan me-henkeä. ”Tee sitä mihin uskot ja usko siihen mitä teet”.

Pienen alamäen jälkeen pukukopista tuli aivan eri joukkue kuin koppiin meni. 16 voittoa, kolme häviötä, kolme tappiota on sarjakauden summa. Maalisuhde 47-19. Kaksiosaisen nousukarsinnan vieminen itselle oli vahva osoitus fyysisestä vahvuudesta sekä teknisestä ja taktisesta osaamisesta, mutta myös (vai pitäisikö kirjoittaa ennen kaikkea) osoitus henkisten voimavarojen riittävyydestä. Sarjan viimeisessä ja lohkovoiton tuoneessa ottelussa jo nähtiin, että joukkue on valmis voittamaan kenet tahansa matkalla Ykköseen.

Tulin joukkueeseen kirjoittamaan ennakkojuttuja, otteluselostuksia (anteeksi Palloliitto, mutta en edelleenkään suostu puhumaan otteluraporteista), tekemään pelaajahaastatteluita ja kirjoittamaan uutisia. Sekä ottamaan Facebookissa ja Instgramissa julkaistavia kuvia, joita onkin kertynyt melkoinen määrä. Jokaisen pelaajan ja neljän valmentajan haastattelut opettivat minulle näistä ihmisistä. Toivottavasti pystyin omalla työlläni edes hitusen antamaan sitä täysin oikeutettua kunniaa ja arvostusta, jonka jokainen pelaaja ja valmentaja tässä joukkueessa taatusti ansaitsee. Jos toin jotain uutta, niin toivottavasti se lasketaan pelkästään plussaksi.

TPV:n miesten edustus: kiitos mahdollisuudesta saada kokea jotain ainutlaatuista ja olla osa joukkuetta! Jos yhteinen matkamme tästä jatkuu, niin olen iloinen ja ylpeä. Jos ei jatku, niin muistot säilyvät. Jokainen teistä on huippujätkä!

Ismo Alhoniemi

Please publish modules in offcanvas position.

Käytämme evästeitä, jotta voimme tarjota mahdollisimman hyvän käyttäjäkokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.